Pääsin trileptaleista eroon, lääkäri käski olla nyt jonkin aikaa ilman lääkkeitä kunnes menen häntä tapaamaan ja mietitään uutta lääkitystä.
Mulla on ollut nyt kovia raivokohtauksia, pelkään että saan valituksen naapureilta.
Näen pelon ja hädän mieheni silmistä, en halua että se katsoo mua silleen. Mä haluan että se voi katsoa mua tuntien turvaa ja lämpöä. Kun mä nään että toinen kärsii mun takia, se pahentaa omaa oloani entistä enemmän. Itsemurha on koko ajan mielessä. Haluan että ihmisillä on hyvä olla ja ilman mua niillä olisi. Mulla on tunteet ja olot aivan sekaisin. En tiedä olenko enemmän täynnä vihaa vai surua.
Aloitin eilen salaa masennuslääkityksen. Tiedän että sillä saavutan manian jossain vaihessa kun vaan nostan annosta tarpeeksi. Haluan eroon tästä paskaolosta. Mulla on jemmassa vain alle kymmenen pilleriä joten tänää lähden käymään apteekissa ja kysyn onko mulla vielä reseptiä voimassa. Jos ei oo niin sitte iskee hätä, mun on pakko saada hommattua jostain lisää niitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti